Aurinko

Aurinko

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Sunny Sunday

Marraskuinen viikko on Etelä-Ranskassa ollut varsin sateinen ja viileä. Uutisten mukaan viikonlopun rankkasateissa on surmansa saanut kuusi ihmistä ja paikoitellen kylät ovat kärsineet pahoista mutavyöryistä. Säätiedotuksessa Provence oli varoitusalueella neljä (ylin on viisi), mutta täällä Aix en Provencessa olemme onneksi säästyneet pahimmalta. 

Kuten yleensä, sateet eivät meillä kauan kestä ja niinpä heräsimme sunnuntaihin ihanassa auringonpaisteessa. Puisto oli täynnä lenkkeilijöitä ja jos oikein arvaan myös vuoristossa ulkoillaan runsain joukoin. Tämä on se, mistä olemme Provencessa ehkä eniten nauttineet. Marraskuiset sateetkin vaihtuvat lopulta lämpöön ja auringonpaisteeseen. Vaikka pimeyttä iltaisin riittää, päivän D-vitamiiniannos antaa energiaa ja hyvää mieltä. Syysmasennuksesta en ole kärsinyt enää kolmeen vuoteen.

Sunnuntain kunniaksi padassa porisee suomalainen hernekeitto ja mademoiselle valmistautuu koeviikkoon. Tästä on hyvä jatkaa maanantaille, leppoisaa sunnuntain jatkoa!



torstai 13. marraskuuta 2014

Turistina Suomessa

Teimme monsieurin kanssa pikamatkan Suomen pimeään marraskuuhun. Onneksi saimme isovanhemmat vastaavasti Ranskaan, joten lapset jäivät mielellään kotimiehiksi, varsinkin kun lupasimme tuoda molemmille tuliaisiksi omat Fazerin siniset.

Matkan aikana tuli mieleen, olemmeko olleet jo liian kauan poissa, sillä jotenkin reissussa tuli turistimainen olo. Kävelimme Helsingin katuja kuin ensimmäistä kertaa, ihmetellen pimeydessä loistavia valoja ja kauniita rakennuksia. Ihan kuin emme samoja rakennuksia olisi nähneet jo useita kertoja aiemmin. Huomasin jännittäväni tilannetta kaupassa ystävällisen myyjän kanssa, ennen kuin tajusin, että asiat hoituvat helposti suomeksi. Huokaisin myös helpotuksesta, kun hotellissa kaikki asiat olivat kunnossa eikä mitään tarvinnut selitellä.

Kun tapasimme ystävät illallisella, tuntui aluksi hassulta antaa halaus poskisuukkojen sijaan. Kenkävalinta ravintolaan laittoi miettimään, sillä ulkona tarvittiin talvikenkiä, kun taas ravintolan sisälle tuntui luontevammalta laittaa korkkarit. Niinpä vaihdoin popot illan aikana pariin otteeseen, vaikka talvikengillä olisi ravintolassakin pärjännyt yhtä hyvin.

Olimme autuaasti unohtaneet, että isänpäivänä kaupat olisivat kiinni. Niinpä vietimme sunnuntain kävellen ja kahvitellen, tietämättä oikein mitä muuta voisimme tehdä. Oli jotenkin hassua istua kahvilassa ja kuulla ympärillä olevien ihmisten puhuvan suomea. Tuntui vähän siltä, kuin emme kuuluisi joukkoon vaikka luimme sanomalehtiä siinä missä muutkin. Lopulta hotellin saunakin unohtui, vaikka siitä olin etukäteen haaveillut.

Arkipäivän aikana saimme sujuvasti hoidettua juoksevat asiat ja jouluostoksetkin teimme lähes laaditun listan mukaan. Näin jälkeenpäin mietittynä ostettavaa olisi ollut enemmänkin, mutta jotenkin en vaan osannut haahuilla kaupoissa kauempaa. Sähläsimme metro- ja ratikkalippujen kanssa, vaikka sekin oli aiemmin työssäkäydessä ihan arkipäivää. Miten sitä voikin unohtaa ihan normiasiat.

Ehkä parin päivän reissu oli vain kertakaikkisesti liian lyhyt, jotta aivot olisi ehtinyt kääntää oikeaan moodiin. Siinä ajassa ei ehtinyt ajattelemaan mitä suomalaista ruokaa tekisi mieli tai mitä tv ohjelmaa olisi halunnut katsella. Lehtiä sentään hamstrasimme kioskilta mukaan, vaikka aika monet uutiset löytyvät tätä nykyä jo netistä.

Pikareissu oli kyllä silti tosi kiva. Ehdimme nähdä pikaisesti sukulaisia ja ystäviä, mikä oli kaikkein parasta. Kun kiireistä aikataulua ei varsinaisesti ollut, otimme muutoin rennosti ilman mitään paineita tekemättömistä asioista. Paluuaamu lentokentällä jäi lähtöitkuja vaille, vaikka emme tiedä milloin seuraavan kerran Suomeen pääsemme. Kotiin oli mukava palata, sillä lentokentillä notkuminen vie aina veronsa. Uni tuli omassa sängyssä ihan pyytämättä.

Niin nopeasti matka kuitenkin meni, että nyt tuntuu kuin emme Suomessa olisi olleetkaan. Onneksi kaapista löytyy jouluisia tuliaisia sekä pari ylimääräistä suklaalevyä pahan päivän varalle. Sen tuloa kun ei voi koskaan ennustaa etukäteen.

Kameran jätin Ranskaan, joten kuvat nappasin mobiililla. Aika hyvin pimeys kyllä näistäkin erottuu :).