perjantai 19. joulukuuta 2014

Mele Kalikimaka!

Vihdoinkin on tämä kouluvuosi aplodeerattu pakettiin ja voimme alkaa rauhoittua joulunviettoon. Toki muutama liikkuva osanen on silti vielä muistilistalla odottamassa, mutta flunssasta johtuen tyydymme tänä vuonna lyhennettyyn listaan. Onneksi joulumieli ei ole siitä kiinni.
Mademoisellen joulujuhlaa vietettiin jälleen kerran hilpeän joulushown muodossa, jossa värejä ja vauhtia ei puuttunut. Ohjelma muodostui monista musiikki- ja tanssiesityksistä, joissa vilahteli robotteja, tähtityttöjä, hawaijitanssia sekä discoshowta. Teemana oli avaruus ja yllättävää kyllä, esitys oli hyvinkin jouluinen.
Olen monen muun vanhemman kanssa sortunut aiemmin tuskailemaan joulujuhlaohjelmaa, jossa kukaan ei näe mitään ja sali on tungokseen asti täynnä ihmisiä. Tällä kertaa kaikille kuitenkin löytyi istumapaikkoja ja aurinkoisesta säästä johtuen salin ovet pystyttiin pitämään auki. Koska juhlaohjelma koostui lähinnä musiikkipitoisista esityksistä, pystyivät vanhemmat seuraamaan ohjelmaa kaikesta ranskalaisesta sähellyksestä ja hälinästä huolimatta. Buffet pöydästä sai ostaa jouluherkkuja ja olipa myynnissä jopa Provencen jouluun kuuluvia ostereita sitruunavadilla.
Mutta vaikka salissa olisikin ollut ahdistavaa, koulun juhlat ovat aina merkityksellisiä lapsille. Se, että vanhemmat istuvat seuraamassa ja kannustamassa on äärettömän tärkeää, varsinkin nykyisin, jolloin aikuisten huomio usein kohdistuu kädessä olevaan somelaitteeseen. Mademoiselle sanoi kotimatkalla, miten kivaa oli, että isikin pääsi tänään paikalle, vaikka ei monsieur töidensä takia toki joka kerta ole poissa ollut.
Päivä oli pienelle niin tärkeä, että kun illalla nukkumaan mennessä kehuin uudelleen esitystä ja sanoin olevamme ylpeitä neidistä, kuului peiton alta vielä kiitos äiti unisella äänellä. Sillä hetkellä lupasin itselleni, että en enää ikinä valita koulun juhlien pituudesta tai kuumuudesta, sillä varsinkin meidän aikuisten pitää pieni epämukavuuskin tällaisessa asiassa kestää.
Toinen ääripää tulikin sitten tänään. Kiirehdin hikipäässä isomman kouluun, jossa joulua juhlistettiin avoimilla ovilla. Oppilaat esittivät terassilla joululauluja, buffet pöydässä oli herkkuja ja joulutorilla myytävänä jos jonkilaista koristetta. Päästyäni paikalle kuulin eräältä opettajalta, että nuori herra oli jo ehtinyt lähteä kavereineen kaupungille. Siitä huolimatta oli mukavaa tavata muita vanhempia ja keskustella opettajien kanssa sekä nauttia aurinkoisesta säästä jouluisissa tunnelmissa. Ehkä tämä juhla olikin sitten tärkeämpi äidille kuin pojalle.
Tänäkin vuonna joulujuhla ilman Heinillä härkien kaukaloa tai Hoosiannaa toi yhtä lailla joulumieltä mukanaan. Koska valokuvia ei nyt ole esittää, liitän tähän hawaijilaisen joululaulun Mele Kalimakan, joka juhlassa hameet ja leit heiluen esitettiin jopa kahteen kertaan. Riemua ja jouluntoivotusta on siinäkin, joten 


Rauhallista ja onnellista joulua teille kaikille, missä ikinä sitä vietättekään!



sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kukkuu - coucou!

Tulin vaan vinkkaamaan, että ruokablogin puolella on juttua viinitilavierailusta sekä joululahjavinkki, klik.
Täällä sataa vettä, joten hyvä syy pitää sisäpäivä kirjojen ja leffojen parissa.
Mukavaa sunnuntaita - Bon dimanche!