Aurinko

Aurinko

torstai 11. syyskuuta 2014

Palanen paratiisia

En malta olla palaamatta vielä kesälomaan, sillä teimme ennen koulun alkua vielä toisenkin upean retken rannikolle. Tämä pieni palanen paratiisia löytyi kauniilta Porquerolles`n saarelta, läheltä Toulonin satamakaupunkia. Sunnuntaipäivä saarella oli todellinen irtiotto kaupungista, liikenneruuhkista ja arjesta, sillä Porquerolles on kansallispuistoaluetta, missä autoja ei juurikaan näe.

Otimme lautan Hyèresin satamasta, mistä lautat kulkevat saarelle ympäri vuoden, mutta laivoja kulkee kesäaikaan myös esim. Toulonista. Vain 10 min. laivamatkan jälkeen astuimme idylliseen pieneen satamaan, joka uinui keskipäivän auringossa. Kiire ja hälinä jäivät kertaheitolla mantereelle, sillä laivasta purkautuvat ihmiset hävisivät pian saaren uumeniin.

Porquerolles on Hyères`n lahden kolmesta saaresta suurin, vaikkakin vain 7 km pitkä ja 3 km leveä. Saaren ainoa kylä majakkoineen ja kirkkoineen rakennettiin 1800-luvulla ja v.1912 Monsieur Fournier osti koko saaren toiselle vaimolleen häälahjaksi. Valtio lunasti 80% saaresta v. 1971 turvatakseen alueen rakentamiselta ja samalla Porquerolles muutettiin myös kansallispuistoalueeksi.

Paratiisisaareksi Porquerollesia voi kutsua jo pelkästään upeiden rantojen ja kirkkaan turkoosinvärisen veden vuoksi. Saaren sisäosissa on viini-, hedelmä- ja oliiviviljelmiä, kävelyreiteillä tuoksuvat eukalyptuspuut ja varsinkin keväällä kukkaloisto on uskomattoman kaunis. Vain kaskaiden siritys paljastaa sen, että emme ole eksoottisella kaukomatkalla vaan tämäkin on osa kaunista Provencea.

Porquerollesin kansallispuistossa autot ovat kielletty, mutta polkupyöriä näkee sitäkin enemmän. Maastopyöräilyn lisäksi suosittua ovat sukellus, purjehdus, surffaus, kalastus ja tietysti patikointi. Mekin olimme jalkapatikalla liikkeellä ja suuntasimme eväsreppuinemme satamasta reilussa puolessa tunnissa suoraan Notre Damen rannalle. Päivä kului uidessa, lukiessa ja lounastaessa sekä kävellessä pitkin hienohiekkaista rantaa. 

Palasimme illalla kylään ja kahvittelimme ennen lautan lähtöä satamaravintolasa. Olisi ollut ihana jäädä jopa yöksi ja istua iltaa idyllisessä rantakylässä puista roikkuvien lamppujen alla. Saarella asuu vakituisesti n. 200 paikallista, mutta muutama pieni hotelli tarjoaa majoitusta myös turisteille. 

Porquerolles on loistava retkikohde vuoden ympäri, sillä siellä on yli 300 aurinkoista päivää vuodessa. Kesäkuukausina ihmisiä riittää, joten paras aika retkeilyyn on loppukeväästä kun luonto on kukassa tai alkysyksystä, jolloin merivesi on vielä lämpöistä. Mukaan kannattaa ottaa paljon vettä sekä eväät, sillä ravintoloita on vain kylässä.

Sunnuntaipäivämme Porquerolles`ssa oli lähes täydellinen. Vain yksi asia jäi vaivaamaan, nimittäin miten ehtisimme tännekin vielä uudelleen? 










tiistai 9. syyskuuta 2014

Kalliolla kukkulalla

Juuri kun luulimme jo nähneemme maakuntamme kauneimmat paikat, yllättää Provence jälleen kerran. Eräs sunnuntainen autoretki rannikolle laittoi meidät haukkomaan henkeä ja miettimään miten olemme onnistuneet välttämään tämänkin upean paikan vain reilun puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa.

Marseillen itäpuolella kulkeva Route des Crêtes on vapaasti suomennettuna vuorten huippujen reitti ja sitä se kirjaimellisesti myös on. Tie kulkee välillä La Ciotat- Cassis ja ajoimme sen samassa järjestyksessä, vaikka yhtä hyvin vuorille pääsee myös Cassisin rantakylästä. Pitäisi ehkä sanoa, että korkeanpaikankammoiset älkööt vaivautuko, mutta samalla suosittelisin lähtemään matkaan huippauksesta huolimatta. Route des Crêtes on nimittäin ehdottomasti yksi kauneimpia näkemiäni paikkoja. Siis kaikista näkemistäni paikoista, ihan oikeasti.

Henkeäsalpaavia maisemia meren yllä riittää n. 15:n km:n verran ja juuri kun luulet tulevasi perille Cassisiin, ilmestyy esiin jälleen uusi upea näköalatasanne. Parhaimmillaan pääset ihailemaan maisemia lähes 400 metrin korkeudessa 360 asteen verran. Lännessä näkyy rannikon kalankit ja idässä La Ciotatin lahti poukamineen. Etelässä avautuu sininen Välimeri niin kauas kuin silmä kantaa ja pohjoisessa siintävät kauniit Provencen vuoret.

Matkan varrella on Välimeren tammipensaita, Provencen yrttejä ja mäntyjä sekä useita kävelyreittejä. Patikointiin kannattaa korkeuserojen takia varata kunnon vaelluskengät ja runsaasti vettä, sillä varsinkin kesäaikaan lämpötilat nousevat helposti yli kolmenkympin. Reiteiltä ei myöskään kannata poiketa, sillä varsinkin meren puolella pudotukset ovat melkoisia.

Route des Crêtesin tie on hyväkuntoinen ja asfaltoitu, mutta ajoittain vähän kapea. Se on suosittu pyöräilijöiden sekä moottoripyöräilijöiden keskuudessa, joten liikennettä riittää varsinkin viikonloppuisin. Cassisiin tullessa tien kallistumisprosentti on jopa 30, mutta sekin menee hyvin kunhan pitää vauhdin maltillisena.

Vaikka korkeuserot välillä hengästyttivätkin, aiomme palata näihin maisemiin takuuvarmasti uudelleen. Seuraavalla kerralla varaamme vain enemmän aikaa ja piknik lounaan, jonka syömisessä emme pidä kiirettä. Näköalapaikoilla auton saa helposti sekä turvallisesti parkkiin ja tuuli pitää huolen siitä ettei liika lämpö läkähdytä.

Jos autoilet Provencessa älä jätä Route des Crêtesin vuoristotietä näkemättä, sillä uskallan väittää sen olevan yksi Etelä-Ranskan kauneimmista. La Ciotatista lähtiessä reitti on hyvin merkattu ja jos jotain matkasta unohdat, niin älä unohda ainakaan kameraa. Muutoin saatat joutua palaamaan sinne uudestaan.